Jättipotti kiikarissa

Sataman kannattavan toiminnan pelastamiseksi käytiin vuonna 1996 tiukkoja ja vilkkaita neuvotteluja uuden laivaliikenteen saamiseksi Naantaliin. Kiikarissa oli todellinen jättipotti Suomen ja Ruotsin välisessä laivaliikenteessä, Finnlines Oy:n tytäryhtiön, Finnlink-varustamon laivaliikenteen siirtyminen Uudestakaupungista Naantaliin. Finnlink Oy:n toimitusjohtaja Christer Backman oli naantalilainen, joten ehkä kotikaupunkirakkauttakin oli jonkin verran pelissä. Kaupungin puolelta neuvotteluja johti kaupunginjohtaja Jorma Kallio.

Helpotus oli suuri, kun neuvottelut johtivat tulokseen ja Backman ja Kallio allekirjoittivat marraskuussa 1996 sopimuksen, jonka mukaisesti vuonna 1997 Naantalista Kapellskäriin alkoi liikennöidä kolme yhtiön rahtialusta. Liikennettä oli ympäri vuoden ja sen tuomat tulot satamalle olivat kymmenen miljoonaa markkaa vuosittain, eli enemmän kuin Viking Linen tuomat tulot sen parhaina vuosina.

Vielä saman vuoden kesällä Finnlines julkisti ostaneensa 800 miljoonalla markalla kaksi uutta rahtialusta, jotka sijoitettaisiin Naantalin ja Kapellskärin väliselle reitille vuonna 1999. Uudet alukset olivat nopeampia ja pystyisivät tekemään reitillä kolme matkaa vuorokaudessa. Finnlines haastoi Siljan ja Vikingin rahtikuljetukset. Naantalin satamassa oli jälleen alkanut uusi valoisa ja toivorikas aikakausi.

Toki uutta liikennettä varten jouduttiin jälleen uusimaan sataman rakenteita. Tarvittavien uusien ramppien hinnaksi tuli kymmenisen miljoonaa markkaa. Sataman nettotuotto kaupungille oli kokonaisuudessaan kuitenkin noin 25 miljoonaa markkaa vuosittain, joten investoinnit saataisiin katettua kohtuullisessa ajassa. Vuosittainen nettotuotto vastasi suunnilleen kunnallisveron kolmea prosenttiyksikköä.

Taloustutkimus Oy:n satamavertailussa Naantalin satama kipusi kahdeksannelta sijalta kolmanneksi parhaaksi satamaksi suomessa. Vain Pori ja Turku rankattiin paremmiksi.