Alusten koot kasvoivat
1970-luvun puoliväliin osuneen teollisuustoiminnan laman vaikutukset kaikkosivat vuoden 1978 aikana ja Naantaliin liikennöivien alusten koot olivat kasvamassa. Tonnimäärissä Naantalin satama oli valtakunnan kakkonen heti Helsingin jälkeen. Taloudellisimmat aluskoot olivat suurempia kuin ennen. Naantalin kaupunginvaltuusto päätti jatkaa Viking Linen kanssa tehtyä liikennöintisopimusta kymmenellä vuodella. Päätettiin myös rakentaa uusi laituripaikka, jota yhtiön tuleva suurlautta tarvitsisi. Laiturirakentamisen kustannusarvio oli neljä miljoonaa markkaa. 125 metriä pitkä ”superlauttalaituri” valmistui vuonna 1980. Kuten tavallista, kustannukset nousivat odotettua korkeammiksi, noin 5,7 miljoonaan markkaan. Sataman laskutus vuonna 1979 oli noin 10 miljoonaa markkaa.
Kaksi miestä vähällä hukkua ”Toistasataa vuotta pinnan alla -kirjasta”
Se oli sekunneista kiinni
Viking Linen uusia lauttoja varten tarkoitetun suurlauttalaiturin rakennustyöt alkoivat Naantalissa vuonna 1979. Ammattisukeltaja Markku Heinonen oli sukeltajana sataman työmaalla.
Pistolaituri tehtiin kasuunilaiturina. Kasuunit valettiin rantalaiturilla, nostettiin veteen ja uitettiin paikoilleen. Kasuunien väliin rakennettiin kansi. Yksi pätkä tehtiin ponttonien päällä ja uitettiin paikoilleen. Ponttoni piti upottaa syvemmälle, jotta saatiin kansi päälle. Ponttoni upposi ja painui pohjaan kahden kasuunin väliin. Ponttonin päällä olleet 12-metriset teräspalkit kaatuivat mereen.
Ponttonit nostettiin ylös ja sen jälkeen oli tarkoitus nostaa palkit, jotka olivat melko kaukana rannasta. Ponttoneja nostavan nosturin puomi oli pitkällä ulkona eikä laitteen toista etujalkaa saatu kunnolla tuettua.
Markku vei kettingin kiinni palkkiin ja nosturi aloitti nostotyön. Tuure Laine kehotti Markkua menemään syvemmälle laiturin alle piiloon ja turvaan, sillä Laine näki, että nosturin jalat alkoivat nousta ja kaatuminen oli lähellä. Nosturi kaatui veteen täydellä voimallaan ja putosi pinnan alla olevan Markun ilmaletkun päälle. Ilman tulo loppui. Tuure huuteli huolestuneena puhelimeen ja Markku kuuli kysymykset ja sanoi, että ilmaa ei tule, tulen ylös.
Markku nousi tukipaalua pitkin laiturin alle pintaan, jossa oli kansilaudoitus, joka nyt oli muuttunut naulaiseksi risukasaksi nosturin pirstottua sen. Sukelluslauttaa ei ollut enää missään. Markku pääsi viime hetkellä pintaan. Narumies ja pukupoika riisuivat hänen varusteensa ja Tuure otti kypärän pois. Ambulanssi oli jo valmiina ottamaan sukeltajan kyytiin. Myös nosturinkuljettaja pelastui kuin ihmeen kaupalla, hän oli tullut laitteen kattoluukun kautta ulos ja pintaan. Hän kuitenkin loukkaantui lievästi ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Sukeltajan sinnikkyydestä ja vastuuntunnosta kertoo, että Markku meni seuraavana päivänä sukeltajatoverinsa Atso Vehmasen luo lainaamaan varusteita, koska omat varusteet olivat edellisen päivän onnettomuudessa vaurioituneet. Markku palasi yhden vuorokauden toipilasajan jälkeen takaisin sukeltamaan ja auttamaan veteen kaatuneen nosturin pelastamisessa.
– Lyhennelmä tekstistä, joka on mukana Anne Pentin kirjoittamassa ”Toistasataa vuotta pinnan alla”-kirjassa, joka kertoo ammattisukeltajien historiasta
Etualalla M/S Aurella, joka liikennöi Naantalista Kapellskäriin vuosina 1973-1981. Laiturissa M/S Marella, joka liikennöi samaa reittiä vuosina 1979-1980. Vasemmassa laidassa satamaterminaali ja sen edustalla suurlauttalaiturin työmaa.
Postikortti 1970-luvun puolivälistä. Satamassa on yhtä aikaa kolme Viking Linen laivaa. Matkustajat saivat odotella lähtöä ylellisessä terminaalirakennuksessa. Naantalilaisnuoriso vietti aikaa terminaalissa, pelasi pajatsoa ja istui kahvilassa.