Satamatoimintaa Naantalissa jo keskiajalla

Koonnut Anne Pentti

Satama on aina ollut tärkeä osa Naantalia. Jo keskiajan loppupuolella Naantali kävi vilkasta kauppaa Itämeren alueen kaupunkien kanssa

Naantalin alkuperäinen satama oli luostarikirkon edustalla, eteläpuolen lahdella eli nykyisen vierasvenesataman tienoilla. Luostarikirkon edustalla sijaitseva satama oli tärkeä markkinoiden pitopaikka. Rannoilla oli porvarien puoteja. Jo 1500-luvulla Naantalin kauppiaat veivät nahkoja ja vuotia ulkomaille. Naantalin porvareilla ei ollut oikeutta tullittomaan ulkomaankauppaan, joten vienti- ja tuontitavara oli kuljetettava Turkuun ja maksettava tullimaksu sekä viennistä että tuonnista. Naantalilaiset joutuivat myymään tuotteitaan pienemmällä voitolla kuin turkulaiset, sillä hinnoissa tullimaksu oli merkittävä erä. Tavaraa laivattiin mm. Danzigiin eli Gdanskiin. Vientiartikkeleina oli hevosia, pukin, vasikan, härän ja lampaan vuotia, oravannahkoja sekä voita. Tuontipuolelta löytyi suolaa, humalaa ja englantilaisia ja hollantilaisia kankaita, päähineitä ja neuloja sekä jauhoja. Osa tuontitavaroista tuli luostarin käyttöön. Historian kirjoituksista löytyy ainakin Sipi Kaukoi -niminen laivuri, joka rahtasi naantalilaisten tavaroita 1550-luvulla.

Kaupungin taloudellisen menestymisen kannalta tärkeän luostarin toiminta päättyi 1500-luvun lopulla. Vuonna 1628 luostarikirkko ja Naantalin kaupunki paloivat. Kaupungin taloudellinen elämä sukelsi aallonpohjaan. Tavaroiden vienti- ja tuontitoiminta hiipuivat ja satama sen myötä. Ainoastaan luostarin nunnilta opittu sukankudonta näytti tuovan tuloja kaupunkilaisille. Parhaimmillaan sukkia kudottiin jopa 25.000 paria vuodessa. Niitä vietiin myytäväksi Turkuun, Tukholmaan, Tallinnaan ja Pietariin.

Vuoden 1723 valtiopäivillä ehdotettiin Naantalin kauppaoikeuksien poistamista ja kaupungin porvareiden siirtoa Turkuun. Kuninkaallinen tarkastaja piti kuitenkin Naantalia parempana satamapaikkana kuin Turkua. Naantali ja naantalilaiset saivat lisää uskoa tulevaisuuteensa.